Keräily on ihmisluonnolle hyvin tyypillistä. Keräilemällä taataan onnellinen tulevaisuus epävarmassa maailmassa: viisas kerää viljaa aittaan, eikä vara venettä kaada.
Vastaava ajattelu elää erityisen vahvana vanhimmissa sukupolvissa, joiden nuoruudessa niukkuus oli arkipäivää. Meidän nuorempien sukupolvien on käytettävä paljon mielikuvitusta ja ymmärrystä päästäksemme sellaiseen mielenmaisemaan, joka vallitsi sota-aikojen ihmisiä 80 vuotta sitten. Mammani kertoo kulkeneensa paperinarusta tehdyn repun kanssa kouluun, ja kun tuli sade, reppu vettyi. Nykyajan valtavaa tarjontaa ei todellakaan tule pitää itsestäänselvyytenä, sillä ennen oli toisin.
Nykyään kokemamme pula on erilaista. Tavaraa on yllin kyllin, mutta ajan, tilan ja mielentilan suhteen olemme keräjäläisiä.
Tämän päivän haasteet pyörivätkin sitten jonkin ihan muun ympärillä kuin niukkuuden. Suhteellisen korkealla taloustilanteella ja kuluttajan ruhtinaalisella valinnanvapaudella on haittapuolensa – tavaraa tulee sisään ovista ja ikkunoista ennennäkemättömällä tahdilla.
Modernin ihmisen haaste ei ole niukkuus vaan ylenpalttisuus. Jos onnistuukin saamaan pari pussillista pieneksi jääneitä vaatteita kirpputorille silloin tällöin, kaksi samanlaista tulee mukana kotiin samalta reissulta. Mainonta vaikuttaa meihin jokaiseen, myönsimme sitä sitten tai emme, ja se saa meidät vakuuttumaan siitä, että elämästämme puuttuu jotain olennaista. Puuttuvat asiat kulkevat sitten seuraavalla kauppareissulla mukanamme kotiin. Vasta kotona huomaamme, että olisimmekin tarvinneet uusien kesälakanoiden sijaan tilaa lakanakaappiin.
Pyrimme selkeyttämään kodin järjestystä ja hillitsemään tavarakaaosta karsimalla turhaa, rikkinäistä ja vanhentunutta tavaraa aika-ajoin. Tällöin takaraivossamme koputtavat kaikki ne aiempien sukupolvien tiukat ohjeet siitä, miten mitään käyttökelpoista ei saa heittää pois, koska resurssien tuhlaaminen on synneistä suurin.
Harvoin tulemme kuitenkaan ajatelleeksi sitä, miten monia resursseja hukkaamme säilöessämme turhaa tavaraa nurkissa.
Hukattu resurssi 1: Tavaran huono käyttöaste
Kaappeihin sullottu tavara ei pääse käyttöön, vaan se ruostuu, hapertuu, kulahtaa ja tulee vanhanaikaiseksi – aika ajaa sen ohi. Tavara, joka olisi myytynä tai lahjoitettuna voinut saada vielä käyttövuosia tai päätyä kierrätykseen ja parhaimmillaan uudeksi tuotteeksi, mätänee nyt kaapissasi.
Tästä esimerkkinä vaikka 90-luvun lastenvaatteet. Ne eivät enää retrofiiliksensä vuoksi sovi kuin ysärifiilistelijöiden lasten karderoobiin, eivätkä siten todennäköisesti enää tule käytetyiksi loppuun.
Hukattu resurssi 2: Tilan huono käyttöaste
Kuinka monen neliön edestä sinulla on turhaa, käytöstä poistettua tai ylimääräistä tavaraa kotonasi ja varastoissasi? Niidenkin neliöiden vuokran ja/tai lämmityksen maksat. Asunnossa, jonka neliöhinta on 3 000m2, on aika kallista pitää neliön kokoista kaappia täynnä tarpeetonta tavaraa.
Tuskailemme liian pienen eteisen ja kaappien tila-ahtauden kanssa. Emme kuitenkaan koskaan tule ajatelleeksi, miten paljon tilaa saisimme, jos eteisen kaapista poistaisi kaikki rikkinäiset sateenvarjot, ruttaantuneet nilkkurikorkokengät ja työkalut, joita ei ikinä käytetä.
Hukattu resurssi 3: Tuhlattu aika ja voimavarat
Kaikkia omistamiamme tavaroita tulee siirrellä, pölyttää, huoltaa ja järjestellä, olivat ne käytössä tai eivät. Valtava osa ajastamme kuluu tämän turhan tavaran huoltamisen ja hoitamiseen, vaikka kalliille ajallemme olisi paljon parempaa käyttöä. Koemme, että ryjän hoitamisen pitää kuulua elämään. Salaisuus: ei tarvitse. Voit valita omistaa ja huoltaa vain sellaista tavaraa, joka palvelee sinua.
Hukattu resurssi 4: Metatyön kuormittamat aivot
Turha tavara koputtaa takaraivossa. Jos ei ihan joka päivä, niin ainakin viimeistään varaston oven avatessa, ja pahimmillaan hyvin konkreettisestikin, mikäli seinäkoukusta putoava lapio sattuu sopivasti kolahtamaan. Tavarat muistuttelevat olemassaolostaan, tavarakasat stressaavat epämääräisenä tekemättömänä työnä, jota ei kuitenkaan koskaan saa aikaiseksi tehdä, koska työhön ryhtyminen tuntuu liian suurelta.
Entisaikojen ajatus hukatusta resurssista oli erittäin oleellinen aikana, jolloin tavaraa oli ylipäätään vähemmän ja hyvästä tavarasta oli pulaa. Tällöin niistä oli aikaa huolehtia ja arvokkaat ja rakkaat tavarat palvelivat uskollisesti vuosia ja vuosikymmeniä. Nykyään kokemamme pula on erilaista. Tavaraa on yllin kyllin, mutta ajan, tilan ja mielentilan suhteen olemme keräjäläisiä.
Olkaamme siis itsellemme armollisia. On aika päivittää entisaikojen kalliit neuvot säästäväisyydesta ja alkaa säästää itseämme ja aikaamme. Tavara palvelee parhaiten siellä, missä sitä käytetään, joskus itsenään, joskus raaka-aineena.
Vastaa