Uuden lelun saaminen palkitsee hetkellisesti niin lasta kuin aikuistakin. Kun lapsi saa uuden lelun, hän saattaa leikkiä sillä keskittyneesti pitkäänkin. Ehkä hän viihtyy leikeissään useammankin päivän, jolloin aikuisella on paremmin aikaa keskittyä kodin askareisiin tai vaikka harrastukseen.
Lelun ensihohde hälvenee kuitenkin nopeasti ja pian se onkin jo hylätty lelukorin pohjalle. Uudet lelut vievät mielenkiinnon, leluja tulee liikaa, ja oravanpyörä on valmis. Miten olla omistamatta liikaa leluja lapsiperheessä ja kasvattaa lasta tyytyväisyyteen?
Mikä määrä leluja on liikaa?
MLL:n artikkelissa Paljonko leluja lapsi tarvitsee pohditaan lelujen sopivaa määrää. Kasvatustieteen professori Kristiina Kumpulaisen mukaan leluihin kiteytyy paljon arvokysymyksiä. Tiettyä mekaanista määrää lelujen sopivasta määrästä on siis mahdotonta antaa, koska perheen arvot vaikuttavat valtavasti. avoin keskustelu tavarasta ja omistamisesta on siis paikallaan. Miksi joitain asioita ostetaan ja miksi toisia taas ei?
– Tärkeintä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen koti, jossa hän saa opetella motorisia taitoja, tiedollisia taitoja ja tunneilmaisua. Perheen arvoista riippuen kotona voi olla paljon ostettuja leluja tai sitten ei ollenkaan.
Kristiina Kumpulainen
Artikkelissa viitataan myös University of Toledon vuonna 2017 tehtyyn tutkimukseen, jossa tutkittiin 1,5-2,5-vuotiaiden lasten leikkiä. Huomattiin, että lapset, jotka saivat vain 4 lelua viihtyivät lelujen parissa pidempään ja keskittyneemmin kuin ne lapset, jotka saivat 16 lelua. Lelukierto auttaa suitsimaan liikaa lelujen määrää kerrallaan. Tästä lisää artikkelin lopussa.
Lapsi ei siis tarvitse paljoa leluja, ja lelun käsitekin on häilyvä. Vuoden ikäiselle vispilälaatikko voi olla maailman upein aarreaitta täynnä mielenkiintoisia vimpaimia.
On ihana tunne, kun lapsi saa uuden lelun, jonka ääressä hän viihtyy pitkään. Sen vuoksi meillä aikuisilla ehkä onkin tapana tuoda kaupasta jos jonkinlaista härpäkettä lapsille.
Miten sitten voisimme tarjota virikkeitä arkipäiviin ostamatta ainuttakaan uutta lelua lelukasan korkeutta kasvattamaan? Tässä kaksi meidän perheessämme hyväksi todettua tapaa:
Kierrätysleluista piristystä ja luovuuttaa leikkiin
Omat lapseni ovat leikkineet viikkotolkulla 5 litran vesikanisterin kanssa. Ensin se oli raketti, sitten rakettireppu, ja nyt se toimittaa jonkinlaisen jännittävän tavarasäiliön virkaa. Olen virittänyt siihen matonkuteesta narut niin, että sen saa helposti repuksi selkään.
Rakastan kehitellä lapsille leluja roskasta. Aiemmin minä olin aloitteentekijä, mutta nykyään lapset keksivät itse pyytää oksasta jousipyssyä tai muovipullosta rakettia (hitti!) Aikaa kuluu paremmin, kun käyttää pienen hetken lasten kanssa askarrellen, ja lapset usein rakastavat lopputulosta, koska ovat itse saaneet osallistua ja ideoida. Lopputuloksena on aina uusi lelu: raketti, kiikarit, aarrelaatikko, onki tai jousipyssy.
Lapset rakastavat näitä leluja, ja yleensä ne ovat sen päivän parasta ajanviihdettä. En yleensä käytä kovin paljoa aikaa askarteluun ja esim koristeluun, koska yleensä näillä leluilla on tapana tuhoutua nopesati käytössä – niinpä ne voi hyvällä omallatunnolla heittää pois, koska olivathan ne alunperinkin vain roskaa.
Lelukierto tuo vaihtelua
Jos kotiin on kertynyt liikaa leluja, kannattaa niitä toki lapsen kanssa karsia. Toinen hyvä vaihtoehto on lelukierto, jossa osa leluista pidetään vintillä ja vain osa aktiivisessa leikissä lastenhuoneessa.
Meillä lelukierto on ollut käytössä alusta asti, ja se toimii aivan loistavasti! Lapset tietävät, että jos heidän lelunsa eivät ole lastenhuoneessa, ne ovat vintillä, ja heidän pyynnöstään voimme aika ajoin tehdä retken vintille. Vintille voidaan mennä, jos sinne on jotain vietävää, joten lapset valitsevat itse laatikkoon leluja, joilla he eivät usko leikkivänsä lähitulevaisuudessa, ja vaihdossa saavat vintiltä ”uusia” leluja.
Miten opettaa lapselle mielihyvän ja ostopäätöksen lykkäämistä?
Meille aikuisillekin on välillä vaikeaa estää itseämme tekemästä impulssiostoksia – miten paljon vaikeampaa on opettaa nuorelle ihmisenalulle, että kaikkea ei tarvitse saada heti? Tämä voi olla erityisen vaikeaa leluhyllyn ohi tai lelukaupan läpi kävellessä. Pohdin itse usein, mikä neuvoksi, kun pieniin käsiin tarttuu matkalta kaikenlaista.
Olen itse yrittänyt sanoittaa lapsilleni pienestä saakka mahdollisimman rehellisesti sitä, mitä itse kaupassa tunnen.
Jo ennen kauppaan menoa yritän muistaa kertoa, mitä olemme tulleet ostamaan ja pyydän lapsia auttamaan. Kun lapset kuitenkin löytävät jotain kiinnostavaa, saatamme ihastella yhdessä tavaran värejä tai ominaisuuksia. Sanon usein, että on kiva katsella erilaisia juttuja, mutta kaikkea ei tarvitse omistaa. lapset ovat omaksuneet hyvin tämän ajatukseni.
Joskus jokin lapsen toive on niin hyvä, että lupaan laittaa sen korvan taakse ja harkita asiaa. Jos lapsi vielä palaa myöhemmin asiaan, voimme tehdä yhdessä matkan kauppaan ostamaan juuri tuon hänen toivomansa asian.
Näin toimien olemme yleensä voineet lähteä kaupasta (eritäin menevien) lastemme kanssa ihan hyvällä mielellä.
Vastaa